Näistähän syntyisi hieno itse-tehty taulu, johon lulu voisi vähän suttailla. Ajatus kävi helppona mielessä, mutta tämän toteuttaminen olikin sitten haasteellisempi.
Heitin roskiin kuivuneet värit ja toimivia värejä laitoin purkkiin, josta voisi ottaa sutattavaksi. Tehtiin tämä suihkutilassa, koska talostamme ei löytynyt ainuttakaan sanomalehteä-eikä suuria papereita suojaksi!
Lulu sai tepastella vaippasillaan, kun valmistelin taulun maalaushetkeä. Tässä on se haaste, että yrittää pitää touhukkaan tytön irti maaleista syömättä ja yrittää samalla kuvata tapahtuvaa tilannetta. Lulu istahti maalipurkkien luo, ja kehotin tyttöä ottamaan värejä ja suttamaan taulunpohjaa. Tämä maalaminen oli tytölle niin uusi juttu, jottei hän koskenutkaan maaleihin alkuunsa. Ensimmäinen pieni kosketus etusormellaan ja mihinkäs se sormi sitten meneekään.. SUUHUNPA, tietenkin.
Puhdistuksen jälkeen yritimme jatkaa maalaamista. Otan jalan jälkeä ja se nyt onnistuu jotakuinkin hyvin. Mutta sitten kun yrittää itse ottaa värejä ja kehotan laittamaan sen siihen vieressä olevaan taulunpohjaan, niin siitä syntyy vain kamalat itkuraivarit. Avustan vieressä mitä siihen tehtäisiin ja yritän samalla epätoivoisesti kuvata.
Kyllähän arjen tapahtumissa on haasteita ja kun niitä yrittää yksinään tehdä tytön kanssa. Kaikesta selviää jos yrittää itse parhaansa. Saatiin me tauluun jotakin onnistumaan vaikka värit onkin aika synkkiä, kun kaikki kirkkaat värit olivat ryytyneet purkin pohjalle. Maalamisen jälkeen Lulu menikin suoraan päiväunille, oli äiti yrittänyt saada väsynyttä tyttöä maalaamaan unihiekat silmillä. ♥
Laitoin sulle haasteen mun blogissa! :)
VastaaPoista